Päivä 2

Täksi päiväksi luvattiin pienet sadekuurot, mutta ei sieltä mitään tullut ja lämpökin tutut 23. Yamanote Line junalla 11 minuutin matka Shibuyaan. Sieltä löytyy, ainakin sanotaan, maailman vilkkain risteys. Eipä aamusella vielä ruuhkaa ollut, vaikka siltä tuntui. Päivän mittaan ihmismäärä oli vain kasvanut, kun palasimme päivän päätteeksi ja nyt voitiin puhua ruuhkasta. Risteyksen tuntumassa uskollisen Hachikon, akitakoiran patsas, joka on suosittu kohtaamis- ja kuvaamispaikka. Siihenkin jono, jos halusit ota kuvan itsestäsi ja patsaasta. Muuten sai kyllä kuvata vapaasti ja ottaa kuvan kätevästi vuoronvaihdon kohdalla. Seuraavaksi suunta oli kohti Meiji-temppeliä, Yoyogi-koen puiston kautta. Viheralue on yksi Tokion suurimmista, kokoa 54 hehtaaria, pienen tutustumiskierroksen teimme. Päämääränä siinsi kuitenkin Meiji. Temppelin porttina valtavat 12 metriset Toriit. Kuin muurahaiset, ihmiset vaelsivat temppeliin ja pois, me mukana. Tässä mainittakoon, joka paikassa jonotetaan kiltisti jonossa, jos tarve oli ja se on siisti kapea jono...

Näillä nurkilla kun ollaan, pitänee vielä katsastaa Tokion 2020 olympialaisten areena, joka näytti vielä olevan vaiheessa. Sitten Shibuya Crossingin kautta nauttimaan hetki ihmisvilinästä ennen junamatkaa takaisin hotellille. Niinhän se päivä taas kului, mutta mitenkä huominen, koko päivästä luvattu sateista. Saapas nähdä...

Jos parkkihallissa on sisään- ja uloskäynti, on siinä 6 henkeä töissä. 2 ohjaa hallin liikennettä ja 4 kadun autojen ja jalankulun liikennettä.

Tai jos on katutyö, opasteet, aidat, liikennevalot, parikymmentä henkeä ohjaa liikennettä sivuteiltä  ja yksi aina risteyksen keskellä korokkeella.

Täällä kun sosiaalietuuksi ei ole ja jos putoat kärrystä, ei helppoa tule olemaan...